Yrityksen markkinoinnin kannalta on tärkeää muodostaa tarina, joka kolahtaa kuulijoihin eli asiakkaisiin oikein. Hyvä tarina vakuuttaa ja herättää luottamusta. Monilla yrityksillä tuntuu olevan jopa melko sama tarina, johta he hieman omalla tavalla kertovat. Mm monet ohjelmistoyritykset mainostavat olevansa digiyrityksiä, jotka ratkaisevat asiakkaiden ongelmia digitalisaation avulla ihminen edellä. Kyllä, olen itsekin kirjoittanut tuota samaa ajatusta Collapickin markkinointiteksteihin, koska uskon siihen.
Pelkkä hyvä tarina ei kuitenkaan riitä, vaan on tärkeää miettiä, miten tarina kerrotaan oikein.
Musiikki on mielestäni todella hyvä analogia tähän. Viime perjantaina Vain Elämää katsoessa kolahti taas ja kovaa se, kuinka suuri merkitys tarinan kertojalla ja kerronnalla tosiaan on. (Jos jotenkin olet onnistunut välttymään Vain elämää hypeltä vuosien ajan, niin tiivistettynä artistit versioivat toistensa kappaleita.) Perjantaina oli vuorossa Antti Tuiskun päivä. En ole ikinä pitänyt Tuiskun sanoituksia erityisen syvällisinä eivätkä ne ole musiikillisesti iskeneet minuut. Musiikillisesti kappaleissa on minusta liikaa vauhtia, poppia, discoa, eivätkä lyriikat ole se asia, joihin ensimmäisenä kiinnitän niissä huomiota.
Blaablaa (En kuule sanaakaan) kuulostaa jo biisin nimenäkin itselle olevan blaah. Radiossa biisin kuulleena olen rekisteröinyt sen baarissa iltamyöhään biletettäväksi teinien rallatukseksi, joka sisältää vain pinnallista höpötystä. Kun Lauri Tähkä alkoi Vain Elämää jaksossa esittää kyseistä biisiä, niin ajatukseni kääntyivät aivan ylösalaisin. Ensimmäistä kertaa pysähdyin kuuntelemaan, kuinka syvällinen ja liikuttava sanoitus kyseisessä biisissä on. Tähkä oli riisunut biisistä kaiken ylimääräisen ja pelkistänyt sen niin, että tarina nousi esiin uudella tavalla.
Paan täysille luureihin, sen laulun jonka voima vie mut mukanaan
Jotenkin tämä konkretisoi itselleni myös uudella tavalla sitä, kuinka suuri merkitys sillä on, miten markkinointiviestinnässä tai myyntikohtaamisessa asiakkaalle tarina kerrotaan. Ja tietenkin kuka sen kertoo. On eri asia kertoa tarinaa 25-vuotiaalle diginatiiville kuin 60-vuotiaalle sanomalehtiin tottuneelle.
Sama pätee toki myös johtamiseen. On tärkeää miettiä, kuka yrityksessä viestii asiat ja miten asiat viestitään. Ei pelkästään mikä viestin sisältö on, vaan miten se kerrotaan.